Kiitollisuus
Kiitollisuus on asia, joka helposti unohtuu arjen keskellä. Päivät täyttyvät kaikenlaisesta tekemisestä ja mielessä pyörii helposti, mitä pitäisi vielä tehdä. Silloin ei aina huomaa kaikkea sitä hyvää, mitä omassa elämässä jo on.
Lasten kanssa kiitollisuus tulee ehkä parhaiten esiin ihan tavallisissa hetkissä. Pieni käsi kädessä, halaus, lapsen nauru tai se, kun lapsi innostuu jostain ihan pienestä asiasta. Ne ovat hetkiä, joita ei välttämättä silloin ajattele mitenkään erityisinä, mutta myöhemmin juuri ne ovat asioita mitkä muistamme.
Läheisten kesken on muutenkin paljon pieniä asioita, joista voi olla kiitollinen. Yhteinen ruokailu, kiireetön hetki kahvikupin äärellä, juttelu päivän tapahtumista tai ihan vain se, että saa olla toisen lähellä.
Kaikki päivät eivät tietenkään ole samanlaisia. On kiirettä, väsymystä ja välillä myös huolta. Kiitollisuus ei tarkoita sitä, että vaikeat asiat pitäisi unohtaa tai että aina pitäisi jaksaa olla iloinen.
Tulevan sunnuntain psalmissa sanotaan: ”Sinä pidät huolta maasta ja annat sille sadetta.” (Ps. 65:10) Siinä on mielestäni kaunis ajatus siitä, että kaikesta ei tarvitse itse selviytyä tai pitää kaikkea kasassa. Saamme luottaa Jumalaan ja siihen, että hän pitää meistä huolta.
Ehkä kiitollisuus onkin ennen kaikkea sitä, että välillä pysähtyy ja huomaa hyvän. Myös silloin, kun elämä ei ole täydellistä.
Joskus päivän päätteeksi voi olla hyvä miettiä, mikä juuri tästä päivästä jäi hyvänä mieleen. Ehkä joku yhteinen hetki ystävän tai läheisen kanssa, nauruun päättynyt keskustelu tai ihan vain tunne siitä, että oli mukava päivä.
Niistä pienistä hetkistä elämä oikeastaan koostuu. Ja kun niitä oppii huomaamaan, huomaa samalla, kuinka paljon hyvää ympärillä onkaan.
Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaassa 5.9.2026
