Miksi me olemme täällä?
Onko tietoisuutemme kehittynyt vai onko se luotu valmiina? Olemmeko kehittyneet sattumanvaraisesti vai ohjatusti?
Miten seuraava on mahdollista: Maapallon täsmälleen oikea etäisyys auringosta, alun perin täydellinen – tai sellaiseksi kehittynyt – ilmakehä, koko kasvi- ja eläinkunnan toiminta elämää ylläpitävänä voimana – ja ihminen sitä tuhoavana. Miksi me olemme täällä?
Voiko uskonvaraista asiaa tietää? ”Minä tiedän, että lunastajani [Jeesus] elää.” Onko tällaisen tietämisen väittäminen hybristä, liioiteltua itsevarmuutta? Vai ovatko tällaiset väitteet lopulta uskon sijasta tietoa, meitä ympäröivän ja meissä olevan todellisuuden tajuamista, ymmärtämistä, tietämistä? Miksi ihmeessä edes mietin tällaisia? Miksi olen täällä? Miksi me olemme täällä?
Minä uskon – ja/tai tiedän -, että Jumala on tämän kaiken takana. En siltikään pääse näistä kysymyksistä eroon. Siispä yritän vastata yhteen niistä:
Miksi olen täällä? Ensimmäinen vastaus: Elän kuollakseni. Ja toinen: Kuolen elääkseni. Ensimmäinen vastaus on synkkä ja nihilistinen: Kerran täällä vain ollaan, joten millään ei ole lopulta mitään väliä. Toinen vastaus sen sijaan pitää sisällään jonkinlaisen toivon paremmasta. Mutta ei sekään varsinaisesti vastaa kysymykseen. Jos kuolen elääkseni, on minussa jotain vikaa. Miksi? Onko kehitykseni vielä kesken? Vai onko joku tehnyt jossain vaiheessa perustavaa laatua olevan virheen? Kuka? Minäkö?! Eihän se nyt ole mahdollista. Entä minut mahdollisesti luonut Jumala? No tietenkin!
Kuolema ei alun perin kuulunut Jumalan luomaan maailmaan; se oli ihmisen palkka tietoisesta rajojen rikkomisesta. Ja kuolema oli myös perimmäinen syy Jumalan saapumiselle maailmaan, ihmiseksi. Meitä ei nimittäin ole tarkoitettu kuolemaan vaan elämään! Jeesuksen sanat on tarkoitettu jokaiselle meistä: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?”
