Siirry sisältöön

Viikon sana

Viikon sana -kirjoitukset julkaistaan lauantaisin Länsi-Uusimaassa sekä seurakunnan verkkosivuilla.
  • Kristinuskon korvaamaton perintö

    Puhumme kenties liian vähän (tai yleensä ollenkaan) siitä, että joissakin maissa kristittyjä vainotaan tänäkin päivänä.

    Palava kynttilä Karjalohjan kirkossa.
  • Ikävä 

    Meillä aikuisilla on usein tapana suojella lapsia vaikeilta asioilta. Kun puhutaan kuolemasta ja menetyksestä, alamme helposti varoa sanojamme.

    Maassa oleva punainen hautakynttilä syksyn lehtien ympäröimänä.
  • Uskon perustus

    Tuleva sunnuntai on omistettu uskonpuhdistukselle, vietämme silloin reformaation päivää.

    Kuvan keskellä punainen Tunnustuskirjat jonka päällä Katekismus ja puinen risti.
  • Emme näe kaikkea tärkeää

    Ensi sunnuntaina vietämme Mikkelinpäivää. Raamattu puhuu enkeleistä Jumalan lähettiläinä ja palvelijoina.

    Syksyinen hiekkatie johon auringon säteet siivilöityvät puiden lehtien lävitse.
  • Hetki vapaana taakoista

    ”Vapaus on sitä, että ihminen voi milloin vain järjestää hassujen hattujen juhlat,” filosofoin kummipojalleni leikilläni.

  • Miksi me olemme täällä?

    Onko tietoisuutemme kehittynyt vai onko se luotu valmiina? Olemmeko kehittyneet sattumanvaraisesti vai ohjatusti?

    Henkilö istuu ihailemassa jyrkkiä vuorimaisemia kesäisessä auringonpaisteessa.
  • Kiitollisuus

    Kiitollisuus on asia, joka helposti unohtuu arjen keskellä. Päivät täyttyvät kaikenlaisesta tekemisestä ja mielessä pyörii helposti, mitä pitäisi vielä tehdä. Silloin ei aina huomaa kaikkea sitä hyvää, mitä omassa elämässä jo on.

    Iloinen lapsi hyppii vesilätäkössä.