Miksi kirkko myötäilee?
”Luterilainen kirkko myötäilee liikaa ihmisten mielipiteitä.” Tällaiseen ajatukseen törmää, kun seurakunta kertoo olevansa mukana Pride-tapahtumassa.
Pride on maailmanlaajuinen liike. Se korostaa jokaisen oikeutta omaan seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun.
Seurakunnan osallistumista Pride-tapahtumaan kommentoidaan sosiaalisessa mediassa sekä positiivisesti, että hyvin ikävästi. Yksi osallistumista vastustava vakiolause on: ”Miksi luterilainen kirkko myötäilee ihmisiä.”
Juhannuspäivän evankeliumi tarjoaa yhden näkökulman myötäilyyn. Evankeliumissa kerrotaan, kuinka jo ilmeisesti hedelmällisen iän ylittäneelle iäkkäälle pariskunnalle syntyy poikavauva. Tästä pojasta kasvoi tunnettu parannussaarnaaja Johannes Kastaja.
Johanneksen vanhemmat Elisabeth ja Sakarias olivat kuuliaisia, juutalaisen lain mukaan eläviä. Heidän ajassaan ajateltiin, että tästä kuuliaisuudesta seurasi Jumalan siunaus eli isohko katras lapsia. Oli häpeällistä, että pariskunta oli lapseton. Ihmiset arvelivat, että he tekevät syntiä salaa, koska lapsia ei siunautunut.
Kun iäkäs Elisabeth synnyttää pojan, hän pääsee äidiksi, mutta hän pääsee myös vapaaksi ihmisten halveksunnasta. Lapsi tuo vanhemmilleen uuden sosiaalisen aseman ja uuden alun ihmisten muodostamassa yhteiskunnassa. He eivät olleet enää salaisia synnintekijöitä.
Luterilainen kirkko on taipunut kuulemaan tahtomattaan lapsettomaksi jääneitä. Enää ei ajatella, että lapseton perhe on jotenkin vääränlainen perhe. On riittävän tuskallista jäädä lapsettomaksi, mikäli äidiksi ja isäksi toivoo. Sen lisäksi ei enää tarvitse kantaa häpeää ja ihmisten halveksuntaa.
Luterilainen kirkko on läsnäoloon ja vuorovaikutukseen taipuva kirkko. Seurakuntiin tulevat ihmiset ovat merkityksellisiä ja heitä halutaan kuulla. Kirkon työntekijät ovat usein siellä, missä ihmiset ovat ja elävät arkeaan. Siksi kirkko myötäilee.
Kirjoitus julkaistu Länsi-Uusimaassa 27.6.2026
