Siirry sisältöön

En minä ole mikään palvelija!

Oletko joskus miettinyt, mitä sana dominikaani tarkoittaa?

Ihmiset ottamassa leipää lautaselta.

Suomen kielen sana koostuu latinan sanoista Domini canes eli Jumalan koirat. Dominikaanimunkit antautuivat koko elämänsä ajaksi Jumalan nöyriksi palvelijoiksi, Jumalan koiriksi.

Niin dominikaanit kuin palvelijat muutenkin taisivat ennen vanhaan nukkua aika lailla koiranunta: isäntä (ja emäntä) kun saattoi antaa käskyn milloin tahansa. Ja silloin mentiin eikä kyselty.

Palvelijan tai orjan työn ja sen arvostuksen määrä lienee kuitenkin ollut lopulta riippuvainen isäntäväestä. Antiikin Roomassakaan orjan kohtalo ei ollut välttämättä vain kaleeriorjan loputonta raadantaa. Orjalla saattoi olla hyvinkin vastuullinen asema esimerkiksi perheen lasten opettajana. Hän saattoi myös vastata perheen taloudesta. Orja oli totta kai omistajansa käskyvallan alla, mutta tämä kohteli häntä inhimillisesti ja huolehti jokapäiväisistä tarpeista.

Kristityn ihmisen asema Jumalaan nähden on jossain määrin samanlainen: Me olemme Jumalan omia. Emme kuitenkaan ole orjia, vaan vapaasta tahdosta Hänen käskyvaltansa alle suostuneita, ja Hän on luvannut pitää omistansa huolta. Meidän tehtävämme on palvella Häntä ja toisiamme rakkaudella.

Matteuksen evankeliumista: ”Sitten kuningas [Jeesus] sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’”

Sen, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille. Rakastakaa Jumalaa koko olemuksellanne ja lähimmäistä niin kuin itseänne.

Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaassa 14.11.2026