Ikävä
Meillä aikuisilla on usein tapana suojella lapsia vaikeilta asioilta. Kun puhutaan kuolemasta ja menetyksestä, alamme helposti varoa sanojamme.
Lapset kuitenkin aistivat ja pohtivat näitä asioita paljon mutkattomammin. Heille suru ja ikävä ovat tunteita muiden joukossa. Ne voivat tulla pintaan hetkeksi ja unohtua seuraavassa silmänräpäyksessä.
Pyhäinpäivänä sytytetään kynttilöitä heille, joita meillä on ikävä ja jotka ovat poistuneet luotamme. Se on luonteva hetki pysähtyä myös lasten kanssa juttelemaan ja kuuntelemaan heidän ajatuksiansa ikävästä ja kuolemasta. Mitään hienoja vastauksia meillä aikuisilla ei tarvitse olla vaan tärkeämpää on olla kuulolla ja antaa lapsen rauhassa kysyä ja ihmetellä omalla tavallaan. Poismenneitä saa muistella ja heitä ei ole unohdettu. Yhteiset muistot ja rakkaus jäävät.
Surun rinnalla saa myös iloita niille hyville hetkille, joita on yhdessä koettu.
Pyhäinpäivän kynttilän valo muistuttaa meitä siitä, että elämä kantaa ja meistä pidetään huolta. Silloinkin, kun ikävä tuntuu suurelta.
Lopuksi hiljennymme rukouksen äärelle:
Hyvä Jumala, kiitos kaikista niistä rakkaista ihmisistä, joita meillä on ikävä. Pidä heistä huolta siellä jossain. Anna meillekin turvallinen mieli ja auta muistamaan, että emme ole yksin. Aamen
Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaassa 31.10.2026