Kaksi kättä
Huomisen sunnuntain pyhän nimenä on lähimmäinen.
Me olemme saaneet Luojaltamme käsi kättä, joilla tehdä hyvää, rakastaa niillä lähimmäistä. Mutta samalla, vaikka on kyse meidän omista käsistämme, meidän kätemme ovat vain kanava. Kätemme toimivat Jumalan käsinä maailmassa ja niiden toiminnan perustana tulisi olla Jeesuksen opetukset ja esimerkki. Meitä ohjaavat lähimmäisen rakastamisessa ja palvelemisessa yksi Jeesuksen keskeisimmistä opetuksista: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»
Tämä opetus teki Jeesuksesta ihmisoikeusajattelun edelläkävijän. Jeesus puhui lähimmäisenrakkauden velvoitteesta. Hänen mukaansa Jumalan rakastaminen ja lähimmäisenrakkaus ovat keskinäisriippuvaisia – toista ei voi olla ilman toista. Yhdessä ne ovat yhtä kuin Jumalan tahto. Ajattelenkin, että lähimmäisen rakastaminen on Jumalan rakastamista. Jumala antoi meille nämä kaksi kättä, jotta voimme rakastaa lähimmäistä ja sitä kautta Jumalaa.
Kristuksen esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Hyvien tekojemme, omasta luopumisen ja rakkauden tulee suuntautua toisiin ihmisiin. Lähimmäisenrakkauden tulee olla myös yleismaailmallista ja kokonaisvaltaista. Se ei rajoitu vain omaan väkeen, vaan sitä tulee osoittaa valikoimatta kaikille, asemasta ja kansallisuudesta riippumatta. Jopa vihollisella on ihmisarvonsa, jota pitää kunnioittaa. Jeesus on asettanut riman lähimmäisen palvelemisessa todella korkealle. Niin korkealle, ettei siihen yllä. Yrittää pitää silti. Ei siksi, että kelpaisi Jumalalle, vaan siksi, että haluaa totella Jumalan tahtoa. Tässä tehtävässämme voimme aloittaa asettumalla toisen asemaan. Jos olisin hän, miten toivoisin itseäni kohdeltavan?
Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaassa 29.8.2026.
