Seurakunta muuttuu, mutta sanoma pysyy
Kirkkoherra Juhani Korte on johtanut Lohjan seurakuntaa neljäntoista vuoden ajan. Nyt hän on jäämässä eläkkeelle. Haikeuteen sekoittuu helpotusta. – Seuraajani tulee saamaan erittäin värikkään, monipuolisen seurakunnan, josta ei tekeminen lopu, hän lupaa.
Helluntaina, toukokuun 24. päivänä kirkkoherra Juhani Korte pitää lähtösaarnansa Pyhän Laurin kirkossa.
”Olo on ristiriitainen. Teen asioita viimeistä kertaa. Tulee riittämättömyyden tunteita: tuokin jää minulta kesken. Toisaalta olen tehnyt pitkiä päiviä. Nyt on seuraajani vuoro”, hän miettii.
Korte on jäävännyt itsensä seuraajansa valinnasta. Hyvin se menee, hän sanoo.
Lohjalle Korte tuli Karkkilasta, jossa hän yhä asuu. Se onkin pitkäaikaisin kotipaikka.
”Mies, joka ei ole mistään kotoisin”, hän kuvaa itseään.
Lapsuusmuistot ovat Vaajakoskelta, kerrostalosta. Tietty lattiavahan tuoksu tuo sen mieleen. Isän juuret olivat Karjalan Kaukolassa ja äidin juuret Turussa. Opettaja-isä ja perushoitaja- äiti muuttivat työn perässä Anjalankoskelle, jossa usko tuli teinipojan elämään voimakkaana herätyksenä Kansan Raamattuseuran rippileirillä Parikkalan Oronmyllyssä. Sen aikaisen seurakunnan sisällä toimineessa viidesläisessä liikkeessä oli epäterveitäkin piirteitä, mutta siinä iässä maailma on hyvin mustavalkoinen, Korte analysoi.
Se hyvä puoli siinä oli, että Raamattu tuli luettua kerran vuodessa. Kuohuvaa uskonelämää tasapainotti uskonnonopettaja Juhani Juntunen, pesunkestävä körtti, jonka kanssa syntyi vuosien mittaan ystävyys.
”Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän hänen linjauksensa voimistuivat mielessäni. Hän pyysi minua pitämään hautajaisissaan muistopuheen. Tein sen.”
Pieni Juhani haaveili hävittäjälentäjän urasta. Pitkäksi kasvanut intin ja RUK:n käynyt mies aloitti kuitenkin teologian opinnot Helsingin yliopistossa. Valmistuttuaan hän teki pätkätöitä, kunnes sai seurakuntapastorin viran Karkkilasta.
Vuonna 1997 siellä pidettiin kirkkoherranvaalit. 37-vuotias Korte oli electus eli ylöshuudettu; hänet valittiin ylimääräiseltä vaalisijalta.
Kipeät liitokset
Kun Juhani Korte tuli vuonna 2012 Lohjan kirkkoherraksi, kantaseurakunnassa oli 35 000 henkeä. Luku kattoi myös Virkkalan sekä kuntaliitoksen myötä tulleen Sammatin, joka muodosti Lohjan kanssa seurakuntayhtymän.
Lohjaan olivat liittymässä vuoden 2013 alussa Karjalohja sekä Nummi- Pusula. Tulisiko Lohjalle seurakuntayhtymä vai yksi seurakunta?
Kaiku Mäenpää, jolta Korte peri lääninrovastin viran, ehdotti selvityksessään yhtymää.
”Samaa kannatin minäkin, mutta hävisin seurakuntaneuvoston äänestyksessä kunniakkaasti. Elokuun 22. päivänä tuli toimeksianto: Lakkauta neljä seurakuntaa ja tee yksi. Aikaa oli vajaat neljä kuukautta”, Korte kertoo.
”Väkisinliitokset ovat kaikkien kannalta väkivaltainen ratkaisu. Todennäköisesti olisimme lopulta päätyneet yhteen seurakuntaan, mutta nyt jäi välivaihe kokematta.”
Liitosalueiden kiinteistöt ja hautausmaat oli hoidettu niin hyvin kuin oli pystytty, mutta rahapula näkyi niiden huonossa kunnossa. Tämä koskee enemmän tai vähemmän kaikkia liitosalueita, Korte summaa.
Ensimmäisissä yhteisissä vaaleissa liitosalueet lähestyivät Espoon piispaa Tapio Luomaa ja saivat häneltä vinkin: Perustakaa oma vaalirengas. Näin tapahtui, ja Seurakunta lähellä nousi kirkkovaltuuston suurimmaksi ryhmäksi.
Kysymys kirkkokahveista
”Liitosalueet ovat yksilöllisiä, yhteisöllisyys ja huolenpito näkyvät eri lailla kuin teollistuneessa kanta- Lohjassa. Niillä on perinteensä, kuten kodeissa järjestetyt seurat ja virsilauluillat, kylvön siunaus tai Paimenten kirkko Nummella.”
Kulttuurien törmäyksiltä ei vältytty. Yksi keskustelun aihe, triviaalinakin pidetty, nousee esiin aina uudestaan: kirkkokahvit. Yhdessäolon hetki messun jälkeen antoi tunteen, että me olemme me. Nyt ei kirkkokahveja juuri ole. Säästetäänkö väärässä kohtaa?
Korte ei myönnä, että kirkkokahveja olisi kielletty.
”Esimerkiksi Nummella vapaaehtoiset ovat niitä hoitaneet koko ajan. Tulevaisuudessa ne ovat yhä enemmän vapaaehtoisten vastuulla. Mutta myönnän, että tässä informaatio epäonnistui. Emme kohdanneet ihmisiä oikealla tavalla. Tässä meillä on parannettavaa.”
”Kaikista on huolehdittava. Jokaisen seurakuntalaisen sielunelämän on vastuullani.”
Toivo toisen kunnioittamisesta
Tänä päivänä Lohjan seurakunnassa on noin 28 000 jäsentä, 80 kiinteistöä ja rakennusta, yli 30 toimitilaa, yhdeksän hautausmaata ja seitsemän kirkkoa.
Lohjalla vaikuttavat vahvasti herätysliikkeet, vanhalaestadiolaisuus, körtit, viidesläiset, evankelisuus… Vivamo on oma yhteisönsä, jossa on kaikkea. Uskontokartta on laaja, siihen kuuluu vapaita toimijoita kuten helluntailaiset, Vapaakirkko, Kansan Raamattuseura, adventistit. Lohjalla vaikuttavat myös poliittiset puolueet ja ruotsin kieli, Korte kuvaa moni-ilmeistä seurakuntaansa.
”Kaikista on huolehdittava. Jokaisen seurakuntalaisen sielunelämä on vastuullani. Meillä on sateenkaarimessu. Virkkalan kirkossa on kerran kuussa Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen SLEY:n messu. Heillä on oma henkilökuntansa, me annamme tilat. Toivon osapuolilta toisen kunnioittamista ja asiallista käytöstä.”
Yhä harvempi suuntaa kirkkoon sunnuntaisin. Pitäisikö messun muuttua? ”Suoraan sanoen toivon sitä. Pääkirkossa on järjestettävä joka sunnuntai kello kymmenen tietyn tyyppinen messu. Muissa kirkoissa on mahdollista kokeilla vaikka afrikkalaista gospelmessua tai Tuomasmessua… Seitsemän kirkkoa on mahdollisuus.”
”Tämän vuoden budjetti näyttää 1,5 miljoonaa miinusta. Minä ja seuraajani joudumme miettimään palvelun tasoa. En todellakaan kadehdi tulevia päättäjiä. Henkilöstö putoaa tänä vuonna sataan, mutta se voidaan aika pitkälti hoitaa eläköitymisen kautta.”
”Meillä on käsittämättömän hyvä henkilökunta. Esimerkiksi diakonit ovat sosiaaliturvan moniosaajia. Kaiken teemme kahdella kielellä. Duunikaverit ovat huippua”, Korte kiittää.
Kristityn uusi identiteetti
”Tämä seurakunta on 700 vuotta vanha. Tämä on pystyssä vielä seitsemän sadan vuoden päästä”, Korte uskoo.
Yhteiskunta ympärillä muuttuu. Seurakunnan perussanoma pysyy. Mutta jos seurakunta ei muutu, se lakkaa olemasta, hän sanoo.
”Toivon enemmän avoimuutta kaikkeen vuoropuheluun, niin että kirkko olisi vielä avoimempi ja kutsuvampi. Vieläkin näen sisäänpäinlämpiävyyttä.”
Ystävyysseurakunnissa Korte on nähnyt, mitä on luterilainen identiteetti.
”Koska he ovat vähemmistöä, heidän on pakko pitää huolta reformaation perinteestä ja olennaisesta ihan toisella tavalla.”
”Meidän identiteettimme on olla karjalohjalaisia tai nummilaisia, joilla on oma kirkko paikassa jossa suvut on vaikuttaneet vuosisatoja ja jonne on juurruttu. Mutta meidän identiteettimme ei välttämättä liity uskon asioihin. Se muuttuu tulevaisuudessa, koska yhteiskunta tulee olemaan moniarvoisempi ja moniuskontoisempi. Ihmisen täytyy selvittää itselleen, miksi olen kristitty. Tämä on minun tulevaisuudenkuvani.”
”Mehän palaamme Pax Romanan eli roomalaisen rauhan aikaiseen moniarvoiseen ja moniuskoiseen todellisuuteen, josta kirkko on aikoinaan lähtenyt liikkeelle. Ei se sen kummempaa ole. Tämä on vain ollut hirveän pitkä kristinuskon historia, kaksi tuhatta vuotta.”
Tätä varten luin papiksi
”Kuntosalilla kysyvät, onko minulla jo aamukampa. Ei ole. Olen kuin dieselkone, joka käynnistyy hitaasti ja tunteet tulevat perässä”, Korte kuvaa.
Kohta on aikaa ottaa kirjahyllystä lukematta jääneitä kirjoja. Hän miettii, pitäisikö kaivaa naftaliinista tarkkuusammuntapistooli. Ainakin hän huoltaa sukellusvälineet ja lähtee merelle sukellusseuran kimppamoottoriveneellä.
”Olen päättänyt, että kun rakensin Karkkilaan talon, laitan paikat kuntoon.”
Mutta en pidä kiirettä. Istun terassilla ja voin vaikka laittaa muurinpohjapannun tulelle…
”Vaimon kanssa on oltu työorientoituneita, mutta nyt vähitellen on aikaa tutustua uudestaan omaan puolisoonsa. Matemaatikko-poika elää jo omaa elämäänsä Helsingissä.”
”Minulle ei olisi sopinut yhdeksästä neljään -työ. Tässä on kaikkea. On tuskastuttavan paljon byrokratiaa, mutta myös sosiaalisuutta.”
”Eräs diakoni pyysi minua pitämään hartaushetken kehitysvammaisten työpisteellä. Kun tulin sieltä, oivalsin: Tätä varten olen lukenut papiksi. Työni ytimessä on ihmisten kohtaaminen, ja byrokratian pitäisi palvella meitä.”
”Jatkan jumalanpalvelusten pitämistä. Ja myönnän, kirkkokahvien kanssa.”
