Kivikautisen elämän jäänteitä Lohjalla
Tiedätkö sen tunteen, kun löydät esineen, johon ihminen on koskenut viimeksi 5000 vuotta sitten? Minä tiedän. Osallistuin elokuussa arkeologisille kaivauksille Lohjan Kittiskoskella ja löysin hiekan seasta kymmeniä pieniä esineitä. Kaivaukset toteutettiin Hiiden Opiston kurssina.
Kittiskoskella, Lempolasta Saukkolaan johtavan tien länsipuolella, on ollut ihmisiä oleskelemassa jo tuhansia vuosia sitten. Sieltä tehtyjen löytöjen joukossa on palaneita luita: majavan, hauen ja hylkeen. Ne kertovat muinaisten Kittiskosken kävijöiden elinkeinoista.
Kampakeraamisella kaudella Lohjanjärvi oli merenlahti. Sen yhteys Suomenlahteen oli Mustiolla.
”Ensimmäiset ihmiset ovat tulleet Kittiskoskelle noin 7000 vuotta sitten ja sen jälkeen täällä on oleskeltu noin 2500 vuoden ajan. Sen jälkeen tänne on tultu vielä myöhäisellä pronssikaudella tai varhaisella rautakaudella, noin 2500 vuotta sitten. Sen jälkeen paikka on jäänyt asumattomaksi”, kertoi kaivausten johtaja, arkeologi Jan Fast.
Fast kertoo, että paikassa on ollut nimensä mukaisesti koski ennen Lohjanjärven pinnan laskua.
”Tässä on ollut aivan fantastinen kalastuspaikka. Sana kittinen tarkoittaa kuoretta, jota vielä sata vuotta sitten on kalastettu lippoamalla”, Fast kertoo.
Paikka on ollut kampakeraamisen ajan unelma: hiekkaranta kosken vieressä. Majoitteiden rangat on ollut helppo painaa hiekkaan. Hiekkaan on kaivettu monttuja nuotioille ja tunkioille. Lisäksi esineitä lienee ihan vain kadonnut hiekkaan.
”Toinen syy on, että tämä on hyvin suojainen paikka. Se on pohjoistuulilta hyvin suojassa. Siis optimaalinen paikka”, Fast kertoo.
Kuitenkaan Kittiskoskella ei ole kivikaudella asuttu ympärivuotisesti. Fast arvelee, että Kittiskoskelle on tultu Mustiolta, jossa on ollut valtavan suuri kivikautinen asuinalue juuri samaan aikaan. Sen paikalla on nykyään Mustion linnan puisto.
Vuonna 2021 meidän kaivauksemme vierestä löydettiin hyvin harvinainen savi-idoli, poltetusta savesta tehty pienoispatsas. Yhteensä Kittiskoskella on tehty kaivauksia yhdeksän kertaa. Ensimmäiset löydöt on tehty vuonna 1977.
”Tämä on Lohjan ainoa hyvin säilynyt kivikautinen asuinpaikka. Lisäksi se on melko lailla alkuperäisessä ympäristössään”, Fast kertoo.
Koululaisiakin on ollut kaivamassa
Toinen arkeologi Hiiden Opiston kurssilla oli Elisa Melasniemi.
”Kittiskoskella on kaivettu 10 senttimetrin kaivauskerroksissa. Yksi kaivauskerros kerrallaan kaivetaan, sitten valokuvataan ja dokumentoidaan. Löydöt otetaan sitä myöten talteen, missä kohdassa mennään”, Melasniemi kertoo.
Mäntynummen ja Ojamonharjun yläkoulujen oppilaat ovat olleet Kittiskoskella kaivamassa monena vuotena. Niin tänäkin vuonna, aloittamassa kaivausta.
”Yleensä kaikki löytävät täältä jotain. Täällä saa näkemystä, miten ennen on eletty”, kertoo Mäntynummen yläkoulun historianopettaja Petri Kokkinen.
Kaivauksille osallistunut koululainen My Kaunismäki Lohjalta kertoo, että hän löysi ruukunpaloja ja että kaivaminen kiinnostaa. Hän osallistui kurssille äitinsä mukana.
Vihtiläinen Joona Hanhisuanto oli neljättä kertaa Kittiskoskella kaivamassa.
”Olen kiinnostunut historiasta ja entisistä asioista. Kivikausi on semmoinen, mikä on viehättänyt. Haluan näkökulmia siihen, mitä elämä ennen on ollut. Tämä on ihan huippuhommaa. Mielettömän mukavaa ja mielenkiintoista. Jos olisi mahdollista, kävisin useammin”, hän kertoo.
Melasniemi toivottaa kaikki arkeologiasta kiinnostuneet mukaan kursseille.
Olivatko he nykyisten lohjalaisten esi-isiä?
Kampakeraamisella kaudella Suomessa puhuttiin paleoeurooppalaisiksi kutsuttuja kieliä, joista elää enää baskin kieli Espanjassa. Useimmat muut paleoeurooppalaiset kielet ovat korvautuneet indoeurooppalaisilla kielillä jo nuorakeraamisella kivikaudella. Suomeen tuli nuorakeraamikkojen mukana kantagermaani eli luoteisindoeurooppa. Germaanin jälkeen nykyisen Suomen alueelle ovat levinneet ensin idästä saame ja sitten Suomenlahden yli kantasuomi, josta täällä on viimeisten parin tuhannen vuodenaikana kehittynyt suomen kieli.
Suomen maaperä on hapan. Siksi ihmisluut eivät säily, eikä vanhoja luita löydy kuin palaneina. Jos luut säilyisivät, niiden sisältämää DNA:ta voisi tutkia ja voitaisiin ehkä löytää muinaisten suomalaisten jälkeläisiä suorassa geneettisessä isä- tai äitilinjassa.
Toisaalta Kittiskosken kivikautisten kävijöiden jälkeen on eletty niin monta sukupolvea, että matemaattisesti jokainen nykyajan suomalainen on heidän jälkeläisensä jotain kautta.
Keramiikka on arkeologiassa tärkeää. Kampakeraamisella kaudella saviasiat koristeltiin tekemällä niihin kuvioita, jotka näyttävät kammalla vedetyiltä. Sen jälkeen, nuorakeraamisella kaudella, saviastiat koristeltiin nuoralla painelemalla. Nuorakeraamista kautta nimitetään myös vasarakirveskulttuuriksi. Arkeologiset kaudet on nimetty sen mukaan, mitä on löydetty.
Saviastia on ollut kivikaudella merkittävä innovaatio. Ensimmäistä kertaa on pystytty laittamaan keittoastia suoraan nuotion päälle. Ei ole tarvittu enää hirvenvatsaa eikä kuumia pikkukiviä, joita pudottaa sinne.
Kittiskoskella on myös tehty työkaluja ja nuolenkärkiä. Löysin kaivausruudustani nyrkin kokoisen liuskekiven palan, josta on lohkottu nuolenkärkiä ja työkaluja. Viereisestä kaivausruudusta löytyi siitä lohkaistu työkalu, teräväreunainen litteä kivi, luultavasti kaavin.