Siirry sisältöön

”Jouluna rakastava Jumala tulee aivan lähelle meitä” 

Jumalan koko olemus on rakkaus, ja siinä on elämän turvallinen perusta, ajattelee Lohjan seurakunnan uusi kirkkoherra Tanja Louhivuori. Luterilainen kirkko on hänelle hyvin rakas.

Kirkkoherra Tanja Louhivuori.
Tanja Louhivuori. Kuva: Jani Laukkanen.

Tanjan lapsuuden perheessä usko Jumalaan oli luonnollinen osa elämää ja hän sai kuulla pienestä pitäen kiehtovia Raamatun kertomuksia. Usein Jumala tuntui kuitenkin pelottavalta. 

Lukion jälkeen Louhivuori hakeutui opiskelemaan teologiaa, koska halusi saada uskolleen opillista pohjaa. 

”Minulle avautui näkymä kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jota ihminen ei voi käsittää. Samalla Jumalan pelastustyö tuli tosi tärkeäksi. Ymmärsin, että suuri, rakastava Jumala haluaa tulla lähelle jokaista ihmistä ja olla läsnä, mutta ei väkisin tai pakottamalla.” 

Teologian opintojen ja tulevan aviomiehensä kautta Tanja Louhivuori löysi hengellisen kodin luterilaisesta kirkosta. Papiksi hän ei vielä tuolloin aikonut. Teologiharjoittelu Janakkalan seurakunnassa kirkasti kuitenkin kutsumuksen. 

Louhivuori arvostaa herätysliikkeitä, muttei itse kuulu niistä mihinkään. 

”Olen onnellinen perusluterilainen. Minulle tärkeä arvo kirkossa on turvallisuus. Haluan rakentaa seurakuntaa, jossa kaikki ovat aidosti tervetulleita ja jokainen voi löytää yhteisön, jossa on hyvä olla yhteydessä Jumalaan ja toisiin kristittyihin.” 

”Pelastus on Jumalan meille antama lahja, meidän tarvitsee vain ottaa se vastaan.”

Seurakunta välittää hyväksyvän katseen

Lohjalle Tanja Louhivuori tuli ensi kertaa kesäteologiksi vuonna 2002. Äitiysloman jälkeen hän sai pappisvihkimyksen Lohjan seurakunnan ruotsinkielisen työn papin sijaisuuteen ja toimi tehtävässä 2004–2005. 

Sitten perheeseen syntyi kaksi lasta lisää ja miehen työ vei perheen muutamaksi vuodeksi Hollantiin. 

Suomeen muuton jälkeen Louhivuori toimi pappina Tuusulassa ja Sipoossa, kunnes hän palasi Lohjan seurakuntaan 2019. Nuoruudesta tuttu ruotsinkielinen työ jatkui. 

Uudenlaista kokonaisvastuuta seurakunnasta hän alkoi kantaa, kun tuli valituksi tänä vuonna Lohjan seurakunnan kirkkoherraksi. Piispa Kaisamari Hintikka asetti hänet virkaan Lohjan Pyhän Laurin kirkossa 13. syyskuuta. 

”Kirkkoherrana koen tärkeäksi, että seurakunta voisi jatkuvasti löytää uusia tapoja tuoda iankaikkisen sanoman tähän hetkeen ja palvella jokaista seurakuntalaista.” 

”Johtajana haluan olla ennen kaikkea helposti lähestyttävä, oikeudenmukainen ja selkeä. On tärkeää, että seurakunnan johtaminen ei ole poukkoilevaa ja että kaikkia työntekijöitä kohdellaan tasapuolisesti.” 

Tanja Louhivuori painottaa myös tiimityön merkitystä. Johtajan ei kuulu sanella, vaan etsiä yhdessä muiden kanssa parhaat ratkaisut. 

”Työntekijät ovat omien tehtäviensä parhaita asiantuntijoita, joten johtajan pitää kuunnella heitä herkällä korvalla. Viime kädessä vastuu on silti kirkkoherralla.” 

Tanja Louhivuoren tavoitteena on, että kirkko olisi merkityksellinen osa lohjalaista elämää ja tavoittaisi matalalla kynnyksellä sekä eri tavoin uskovat että etsijät. Hän iloitsee siitä, että Lohjan kirkko sijaitsee keskellä kaupungin vilinää. 

”Kirkko elää yhteydestä Jumalaan. Jumala antaa meille rakkautta levitettäväksi mahdollisimman laajalle, ei pelkästään seurakunnan seinien sisälle.” 

Lohjan seurakunnalla on Louhivuoren mukaan kaksi erityistä vahvuutta. Toinen on työlleen omistautunut ja motivoitunut henkilöstö, johon kuuluu monenlaisia persoonia. Näin erilaiset ihmiset voivat löytää tiensä kirkkoon ja tulla kohdatuiksi. 

Toinen vahvuus on 700 vuoden perinne. 

”Onhan se hienoa ja suuri kiitollisuuden aihe, että Lohjan Pyhän Laurin kirkko on seisonut tässä vuosisatoja ja saamme yhä jatkaa samaa työtä. Juuret ovat todella syvällä. Ne sekä velvoittavat että avaavat huikeita näköaloja.” 

Lohjan seurakunnan suurin haaste on sama kuin lähes kaikissa Suomen luterilaisissa seurakunnissa: talous. Resurssit vähenevät, mutta seurakunnan tulisi silti jatkaa merkityksellistä työtään. 

”Toisaalta rahojen väheneminen pakottaa meidät pohtimaan, mikä työssämme on todella olennaista. Ehkä voimme löytää jotain aivan uusia tapoja toimia ja olla lähellä lohjalaisia”, Louhivuori pohtii. 

Seurakunnan toimintaa haastaa myös työikäisten kiire. 

”Toivon, että seurakunta voisi tarjota ihmisille levähdyspaikkoja kiireisen arjen keskellä.” 

Mikä sitten on seurakunnan työn luovuttamattominta ydintä? Toimia Jumalan käsinä ja jalkoina, Tanja Louhivuori ajattelee. Hän lisää, että Uudessa testamentissa puhutaan usein myös siitä, miten Jeesus katsoi ihmistä. 

”Hyväksyvällä katseella on ihan valtavan suuri merkitys. Kaikenikäiset kaipaavat ja tarvitsevat sitä. Seurakunnan kaikki eri alojen työntekijät ja vapaaehtoiset voivat välittää rakkautena vaikuttavaa uskoa katsomalla kohtaamiaan ihmisiä hyväksyen.”

Jokainen ihminen ansaitsee kunnioituksen 

Elämme levottomia ja pelottaviakin aikoja. Kirkon tärkeimmäksi rooliksi yhteiskunnassa Tanja Louhivuori näkee toivon ylläpitämisen ja viestin jokaisen ihmisen yhtäläisestä, luovuttamattomasta ihmisarvosta. 

”Toivomme on Jumalassa, jonka kädessä kaikki on ja joka kannattelee meitä. Tähän saamme luottaa, vaikka emme ymmärrä, miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä. Jumala on kanssamme myös kivussa ja kärsimyksessä.” 

Nyky-yhteiskunnassa tuntuu välillä myös unohtuvan, että Jumalan luomina kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, täysin riippumatta heidän suorituksistaan tai taustastaan. 

”Kirkon pitää tuoda esille yhä uudestaan, että jokainen ihminen on Jumalan kuva ja ansaitsee kunnioituksen ja hyväksynnän.” 

Voimaa elämäänsä ja työhönsä Tanja Louhivuori ammentaa luonnossa liikkumisesta, lukemisesta, käsitöistä ja opiskelusta. Tärkeintä on kuitenkin viettää aikaa yhdessä läheisten kanssa. 

Joulua Louhivuori viettää perheensä kanssa mökillä. Aattona käydään joulukirkossa ja nautitaan perinteisistä jouluruuista. Jouluvalot ja kynttilät tuovat tunnelmaa. 

Joulu merkitsee Louhivuorelle paitsi yhdessäoloa ja perinteitä myös hiljentymistä. Sanoma on tärkein. 

Vaikka ihminen ei ehtisi eikä jaksaisi siivota tai kaivaa esille joulukoristeita, joulu tulee silti. Vaikka jouluun liittyisi rahanpuutetta ja ahdistusta vaikeista ihmissuhteista, joulu tulee silti. 

”Joulu on hiljentymistä sen äärelle, että rakastava Jumala lähestyy meitä.” 

Louhivuori ajattelee, että Jumala loi ihmiselle vapaan tahdon valita, haluaako hän olla yhteydessä Jumalan kanssa vai ei. Jumalan puolelta yhteys on aina auki. 

”Jouluna Jumala syntyy ihmislapseksi. Hän ei halunnut jäädä kauas, vaan tarjoaa rakkauttaan ja yhteyttä tulemalla aivan lähelle.”