Laura Haarlaa jakaa liikunnan iloa Nummella
Yhdessä liikkuminen tekee hyvää koko ihmiselle. Laura ajattelee, että liikkuminen ei ole velvollisuus, se on etuoikeus ja lahja.
Ulkona on 25 astetta pakkasta. Laura Haarlaa odottaa Nummen viihtyisällä nuorisotalolla, Nuokkarilla, pipo päässä ja villasukat jalassa. Hän vetää perjantaiaamuisin Herätysliikkeet-liikuntaryhmää. Hän on yksi Lohjan seurakunnan vapaaehtoisista.
Tapaamme Nuokkarilla, sillä aion osallistua jumppaan. Aloitamme lämmittelyllä, sitten seuraa lihaskuntoharjoituksia ja lopuksi venyttely sekä rukous. Osallistuisin jatkossakin, jos asuisin lähempänä. Jäämme juttelemaan. Ensin Laura kertoo vähän itsestään:
”Olen Laura Haarlaa, Taivaan isän lapsi. Koetan olla huoleton, mutta aina se ei onnistu. Olen tehnyt elämässäni kaikenlaista. Nyt olen muun muassa maatilan emäntä.”
Oma lehmä ojassa
Laura kokee Jumalan tuoneen hänet Nummelle.
”Hän halusi minun tekevän jotain tämän paikan hyväksi. Koska jumppa on minun juttuni, kerroin papille liikuntaryhmäideastani ja kysyin, voisiko sen toteuttaa. ’Tässä on Nuokkarin avain’, oli vastaus. He luottivat niin paljon.”
Nyt neljänkympin toisella puolella Laura on huomannut, että on pakko liikkua, jotta ei tulisi kipuja. Hänelle tulee liikkumisesta myös hyvä olo ja mieli, varsinkin kun liikkuu yhdessä toisten kanssa.
”Jumpan vetämisessä minulla on oma lehmä ojassa: liikun paremmin toisten seurassa, paljon rohkeammin ja vahvemmin kuin telkkarijumpan kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa käy tosiaan joskus niin, että puhti loppuu.”
”Aina ei tietenkään jaksa yhdessäkään”, Laura huomauttaa, ”ja sekin on ok. Joskus on huono päivä.”
Hiljaisin Nummi
Laura viihtyy Nummella.
”Täällä on kivaa nyt, kun olen tottunut.”
Hän toteaa, että Nummi on hiljaisin paikka, jossa hän on asunut.
”Paitsi että kun on lapsia, on paljon elämää – mutta silti yllättävän hiljaista. Mieli on täällä levollisempi, maisemat kauniit ja kaikki on lähellä. Se helpottaa arkea.”
”Jännä, miten tähän onkin tottunut, kun tulen sentään lattarikulttuurista”, Laura ihmettelee. Perhe muutti Ecuadoriin, kun Laura oli nelivuotias.
Nummella on hyvä olla, mutta yhteisöllisyyden vähäisyys haittaa. Ecuadorin vuosien jälkeen Laura opiskeli Yhdysvalloissa. Molemmissa maissa kulttuurit ovat hyvin yhteisöllisiä.
”Suomessa ihmiset jäävät joskus omiin poteroihinsa, mutta meidän ei kuuluisi olla yksin. Kuulumme toinen toisillemme. Yhteisöllisyys on hyvinvoinnille tosi tärkeää. Kirkolla on suuri mahdollisuus vaikuttaa tähän.”
Laura pohtii, että yhteyttä voi löytää vaikka harrastusten kautta ja kirkossa.
”Niissä voisimme hoitaa toinen toisiamme, mutta se edellyttää, että näemme omia tarpeitamme pidemmälle. Meitä käsketään rakastamaan lähimmäisiämme.”
Yritän luoda vieraanvaraisen tilan, jossa ihmiset voivat hyvin.
Kohtaamisia jumpaten
Laurasta on ihanaa tuoda ihmisiä yhteen. Yhteisöllisyys on tärkeä osa hänen vetämäänsä toimintaa. Ryhmissä jutellaan monenlaisista asioista.
”Yritän luoda vieraanvaraisen tilan, jossa ihmiset voivat hyvin. Kun ihmiset liikkuvat yhdessä, heidän välillään on yhteys.”
Laura toivoo, että jumppaan tulevat voivat kohdata myös Jumalan – itselleen luontevalla tavalla.
”Moni ei tule kirkkoon, sillä esimerkiksi jumalanpalvelus voi olla vieras konsepti, mutta jumppa ei ole vierasta. Tänne on toivottavasti matala kynnys.”
Laura on iloinen, että voi hoitaa ihmisten liikkuvuutta.
”Parhaiten ihmistä hoitaa Jumala”, hän kuitenkin toteaa.
”Toivon, että jumppahetki on keidashetki, erilainen hiljentyminen. Monen elämä on kiireistä. Täällä on pakko keskittyä siihen, mitä teemme.”
Kehollisuus ja hengellisyys
Entä miten kehollisuus ja hengellisyys liittyvät yhteen?
”Ei ole erikseen hengellistä ja kehollista, elämä Jumalan lapsena on kokonaisvaltaista”, Laura huomauttaa. ”En jätä Pyhää Henkeä kotiin, kun menen jumppaamaan. Jumala on mukana elämän jokaisessa hetkessä.”
”Jumala on pannut minut maan päälle, koska toivoo minun liittyvän johonkin, mitä on tekemässä. Hän tietää, mitä varten on luonut minut. Jotta voin tehdä sitä, minun pitää jaksaa ja pystyä. Siksi on syytä hoitaa kehoa ja terveyttä.”
”Kehoni on Jumalan temppeli”, Laura huomauttaa.
”Jos en hoida sitä, en voi oikein tehdä mitään. Se ei silti merkitse, että liikkuminen olisi ihmisen velvollisuus. Tekeminen ei ole se juttu, vaan oleminen. Liikkuminen on etuoikeus ja lahja.”
Arvoni perustuu siihen, mitä Jumala ajattelee minusta.
Pääsiäinen julistaa ihmisen arvoa
Kun ihmiset eivät hoida itseään, he eivät Lauran mukaan näe arvoaan. Se on hänestä surullista.
”Arvoni ei perustu siihen, että teen paljon töitä ja saan paljon rahaa tai että jumppaan ja olen tosi hyvässä kunnossa tai että olen hyvän näköinen. Arvoni perustuu siihen, mitä Jumala ajattelee minusta, miten hän rakastaa, ymmärrykseen siitä, kuka ja miksi olen.”
Laura painottaa, että olemme ainutlaatuisia Jumalan kuvia.
”Juuri sitä pääsiäinen julistaa, sitä että olemme arvokkaita. Kristus nousi kuolleista ja voitti kuoleman ja synnin vallan, jotta meillä olisi yltäkylläinen elämä. Meille annetaan Jumalan lapsen identiteetti, kuulumme perheeseen.”
”Meitä ei ole pantu tänne vahingossa”, Laura selventää, ”vaan koska meillä on tehtävä. Tehtävä ei ole taakka, vaan se on elämä. Oma liikunnan tehtäväni on minulle lahja, joka tuo elämääni iloa ja yhteyttä.”
GOSPELKUNTO
ti klo 17–19 Nummen nuokkarilla
Liikuntaa gospelin tahtiin kehon omaa painoa hyväksi käyttäen.
Perheen pienimmille leikkinurkkaus.
HERÄTYSLIIKKEET – liikuntaa ja rukousta päivän startiksi
pe klo 9.30–10.15 Nummen nuokkarilla
Liikkumista ja liikkeitä rauhallisessa tahdissa, tule laajentamaan liikeratojasi, voimaasi ja tasapainoa. Sopii kaiken tasoisille liikkujille. Yhteinen rukoustuokio tilaisuuden aikana.
Molemmat ryhmät kokoontuvat toukokuun loppuun asti.
Vapaapääsy, ei ilmoittautumista.
