Virkkalan kirkon luottomies
Anders Degerlund työskentelee Virkkalan kirkossa seurakuntamestarina. Hän nauttii siitä, että saa palvella paikkakuntalaisia molemmilla kotimaisilla kielillä.
”Mikä päivän liturginen väri on,” vapaaehtoisena toimiva Kim Nordström kysyy.
”Vihreä,” seurakuntamestari Anders Degerlund vasta epäröimättä salamannopeasti.
Olemme Virkkalan kirkon seurakuntasalissa. Meneillään ovat päivän ruotsinkielisen messun valmistelut. Pöytäliinoja taitellaan auki, virsikirjoja nostetaan esille ja kahvikuppeja asetetaan siisteihin riveihin.
”Ruotsinkieliset jumalanpalvelukset ovat valtavan tärkeitä suomenruotsalaiselle yhteisölle Virkkalassa ja sen ympäristössä. Moni arvostaa sitä, että saa laulaa virsiä ruotsiksi ja puhua meidän kanssamme täällä kirkolla äidinkieltään,” Degerlund sanoo.
Mies on tehnyt töitä Lohjan seurakunnassa yli 20 vuotta, ja hän tuntee nykyään alueen ihmiset hyvin.
”Tein ensin töitä kiinteistöpuolella, mutta vuonna 2007 minulle tarjottiin Virkkalan seurakuntamestarin töitä. Sillä tiellä ollaan.”
Tarkka ihminen, jolla on hyvät tuntosarvet
Anders Degerlundin työtehtäviin kuuluu avustaminen jumalanpalvelusten, hautausten ja kasteiden yhteydessä sekä kokonaisvastuu Virkkalan kirkon kiinteistöistä, hautausmaasta ja hautojen hoidosta.
”Olen luonteeltani aika pedantti, mistä on tässä työssä varmasti hyötyä.”
Eduksi ovat myös kyky lukea tilanteita ja tunnustella ilmapiiriä, erityisesti toimituksissa, kuten muistotilaisuuksissa, hartauksissa ja hautauksissa.
”Tärkeintä on osata kuunnella ja kohdata suru. Minun ei tarvitse antautua teologisiin keskusteluihin, ihmiset odottavat minulta jotain muuta. Monella on käytännöllisiä kysymyksiä toimituksiin liittyen. He saattavat kysyä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Yritän antaa heille rauhoittavia ja selkeitä vastauksia.”
Hautauksissa Degerlund on se, joka johtaa kulkuetta kirkosta haudalle ja huolehtii siitä, että arkun kantajat tietävät, mitä heidän on määrä tehdä.
Kuolema näyttäytyy eri tavoin
”Kohtaan kuoleman keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Näkemykseni kuolemasta on tässä tehtävässä syventynyt. Joskus se voi merkitä vuosikausien kärsimyksen päättymistä, jolloin se voi olla omaisille helpotus. Joskus kuolema tulee odottamatta ja sokkina.”
”Vaikeinta on osoittaa myötätuntoa ja eläytyä omaisten tilanteeseen menettämättä ammatillisuutta ja viemättä raskasta oloa kotiin,” Degerlund myöntää.
”Raskainta on ollut hautajaisissa silloin, kun kuolema on kohdannut lapsen tai nuoren. Silloin minulta on joskus vierinyt kirkkosalissa kyyneleitä.”
Kun hautaus on erityisen järkyttävä, seurakunnan työntekijällä on oikeus keskusteluterapiaan tai debriefingiin. ”On tärkeää, että saa raskaan työpäivän jälkeen purkaa pahaa oloa. Avopuolisoni on minulle tärkeä tuki. Hän on hyvä kuuntelija. Ja mikään ei tuuleta aivoja niin hyvin kuin lenkki luonnossa koiran kanssa. Se on parasta terapiaa.”
Pelkäätkö itse kuolemaa?
”En. Olen menettänyt äitini ja monia kavereita, jotka ovat siirtyneet rajan toiselle puolelle. Toivon, että saan jonain päivänä nähdä heidät uudelleen.”
Virkkalan kirkko on kuitenkin paljon muutakin kuin kuolemaa ja hautauksia. Työviikon aikana kerhotilat vilisevät elämää. ”Nuorisotyönohjaajamme järjestävät kirkolla toimintaa tiistaisin ja keskiviikkoisin sekä suomeksi että ruotsiksi. Silloin täällä on vilskettä ja vilinää. Useimmat nuoret ovat tässä vaiheessa jo tutustuneet minuun ja tervehtivät iloisesti, kun liikun täällä.”
Onko yhteisöllisyys vielä tallella Virkkalassa?
”On jossain määrin., mutta alue on suurten muutosten kourissa. Sen jälkeen, kun Virkkalan kalkkitehdas lakkautettiin vuonna 1994, entinen ruukkiyhdyskunta on murentunut. Juurettomuus on lisääntynyt, mistä on seurannut huumeiden käyttöä ja rikollisuutta, ja tämä koskettaa myös kirkkoamme. Ennen saatoin jättää kirkon ovet lukitsematta, kun lähdin kylälle asioille. Nyt niin ei voi tehdä.”
Seurakuntasalin seinällä roikkuu marmoritaulu, jossa on otsikko Pro Patria. Muistotaulussa on kullatuin kirjaimin sodissa kaatuneiden virkkalalaisten poikien nimet.
”Kun kalkkitehdas oli lakkautettu ja entinen konttori tyhjennetty irtaimistosta, joku oli heittänyt muistotaulun kuorma-auton lavalle roskien ja purkujätteen sekaan. Onnistuimme pelastamaan taulun ja ripustimme sen tänne.”
Joulunpyhinä Virkkalan kirkon sankarihaudoilla liikkuu paljon väkeä. Kun Lohkare vierailee paikalla, kaksi naista on kunnioittamassa henkensä talvi- tai jatkosodassa antaneiden muistoa. Suurimpaan osaan sankarihaudoista on kaiverrettu ruotsinkielinen nimi. Hiljaisuuden rikkovat naakkojen raksahtavat äänet. ”Jouluaattona meillä on jumalanpalvelus sekä ruotsiksi että suomeksi. Silloin kirkkoon tulee paljon väkeä, ja monet osallistuvat koko perheen voimin. Kirkossa on jouluna aina hieno, lämmin tunnelma,” Anders Degerlund sanoo.